Heissan armaat Nefa-kamut, ja muutkin, jotka tänne tiensä löytävät!
Täältäpä pesee iloksenne vihdoin ja viimein muistelua ja muistinvirkistystä työelämätapahtumastamme Karhut työssä! Itse saavuin tähän teille hieman referoimaan kaksipäiväisen tapahtumamme aloittaneista puheenvuoroista 6.2. torstailta, mutta myös toisen päivän tutkijapuheenvuoroista, jotka pidettiin 7.2. iltapäivästä.
Torstaina 6.2. Karhut työssä aloiteltiin Auroralla iltapäivästä kahden aikaan. Ensiksi pieni esittely- ja avauspuheenvuoro Petriina Lahtiselta ja Iida Saariselta, jotka ovat “the masterminds” joiden aloitteesta koko työelämätapahtuma saatiin alulle ja järkättyä (kiitokset edelleen teidän duunista tän eteen)! Torstain varsinaiset ohjelmanumerot koostuivat ammattiliittojen, seurojen ja yhdistysten esittelyistä.
Ensimmäisenä vuorossa oli MAL ry:n, eli museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliiton toiminnan esittely. Puheenvuoroa piti etäyhteyksin MAL:in hallituksen opiskelijaedustaja Jenna Mutanen. Seuraavaksi esittäytyi TAKU ry, eli taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö. TAKU:a oli esittelemässä sen hallituksen opiskelijatoiminnan koordinaattori Jutta Ekman.
Itse ammattiliittojen toiminta ja opiskelijajäsenyyden edut taitavat tässä vaiheessa olla jo entuudestaan suhteellisen tuttua tietoa varmaan aika monelle Nefalaisille meidän yhteisiltä kulttuurintutkimuksen peruskursseilta. Mutta muistutellaas nyt kuitenkin vielä, että opiskelijajäsenyys on kumpaankin liittoon ilmainen, ja jäsenedut ja edunvalvonnan saa silti osakseen! Ammattiliitot järjestävät myös erinäisiä opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja iltamia, joista voipi saada myös apua ja vinkkejä esimerkiksi CV:tä ja työnhakua varten.
Ammattiliittojen jälkeen vuorossa oli Pohjois-Karjalan Urahuoltamo ja heidän työelämävinkit; puheenvuoroa oli pitämässä Päivi Puhakka. Tämä puheenvuoro taisi useammallekin meistä olla eka kerta kun kuultiin näistä Urahuoltamon palveluista.
Pohjois-Karjalan Urahuoltamo on Rastor-instituutin alainen hanke, joka tarjoaa valmistumassa oleville ja työelämään siirtymässä oleville opiskelijoille esimerkiksi eri muodoissa, sekä yksilö- että ryhmäohjauksena, toteutettuna työelämään ja urasuunnitteluun liittyvää koulutusta, mm. henkilökohtaista urasparrausta. Urasparrauksen aiheina voivat olla esimerkiksi oman osaamisen tunnistaminen, CV:n työstäminen ja työhakemusten laatiminen. Urahuoltamo järjestää myös erinäisiä työelämäaiheisia ryhmiä sekä webinaareja, joista löytyy tarkempaa tietoa hankkeen nettisivuilta, josta niihin pääsee myös hakeutumaan mukaan.
Omat poimintani Puhakan puheenvuoron työelämävinkeistä olivat verkostoituminen, itsetuntemuksen opetteleminen ja parantaminen, CV:n pitäminen ajan tasalla, sekä avoin mieli myös niitä mahdollisuuksia kohtaan, jotka eivät välttämättä heti alkuun tunnu juuri siltä mitä lähdettiin hakemaan. Oma polku kun saattaa löytyä mutkankin takaa. Myös työhaastatteluihin kannattaa valmistautua kunnolla ja pitää itsensä mahdollisimman hyvin ajan tasalla työelämän ja työnhaun muutoksista.
—————————————————————————————————————-
Perjantaina 7.2. iltapäivän tutkijapuheenvuorot aloitti Johanna Uotisen tutkijainfo. Aloituspuheenvuoro meni nimellä tutkijainfo, koska ideana oli antaa tiivis paketti tietoa tutkijanuraa koskien siitä mahdollisesti haaveileville.
Muistiinpanoihini jaottelin puheenvuoron kolmeen osaan: millaista tutkijantyö on, kannattaako sitä tavoitella itse, ja miten sitä kannattaa tavoitella. Aluksi Uotinen jakoi nostoja siitä, mitä tutkijanura ihmiseltä ja tämän psyykeltäkin vaatii. Tutkijanura on esimerkiksi varsin itsenäistä, sekä itseohjautuvuutta ja resilienssiä vaativaa. Pohtiessaan sitä, kannattaako tutkijanuraa tavoitella ja kiinnostaako se itseään urana, kannattaa muistella esimerkiksi gradun tekoa: kuinka itseohjautuva tutkimustyö itseltä onnistui, kiinnostaako tutkimuksen teko aidosti, ja jaksaisiko sitä kaikesta epävarmuudestakin huolimatta tehdä työnään? Lopulta Uotinen antoi myös vinkki-vitoset siitä, kuinka lähteä konkreettisesti tutkijanuraa tavoittelemaan: ensiksi keskustellaan oppiaineen professorin kanssa, tehdään tutkimussuunnitelma, haetaan jatko-opinto-oikeutta – sitten voisikin jo aloitella tutkimisen, jos kaikki muu onnistuu.
Tutkijapuheenvuoroja oli pitämässä Johanna Uotisen jälkeen kahdeksan tutkijaa:
- Pauliina Lukinmaa (tutkijatohtori – humanistinen osasto)
- Minna Piipponen (tutkimuspäällikkö – Karjalan tutkimuslaitos)
- Pirjo Pöllänen (yliopistotutkija – Karjalan tutkimuslaitos)
- Reetta Haverinen (väitöskirjatutkija – tietojenkäsittelytieteen laitos)
- Kari Korolainen (yliopistotutkija – Karjalan tutkimuslaitos)
- Elina Hytönen-Ng (yliopistotutkija – Karjalan tutkimuslaitos)
- Maarit Sireni (yliopistotutkija – Karjalan tutkimuslaitos)
- Tiina Seppä (yliopistotutkija – humanistinen osasto)
Jos haluat tutustua tarkemmin siihen, millaisia tutkimuksia UEF:issa tehdään kultttuurintutkimuksen parissa, löytää niistä sekä tutkijoista tarkemmat tiedot UEF-connectin kautta! Seuraavaksi koontina muutamat puheenvuoroista poimitut vinkit ja muut nostot tutkijanuraa koskien:
- Tutkijana ei tarvitse olla yli-ihminen, jonka täytyisi suoriutua sen virheettömämmin tai esimerkiksi pystyä olla oletusarvoisesti täydellisen objektiivinen tutkimusaihettaan kohtaan. Tutkija on kuitenkin tutkijuuden lisäksi myös “tavis” ja tunteva ihminen.
- Rahoitusten kanssa tulee sietää epävarmuutta ja vaihtelevuutta, mutta usko itseen ja into tekemiseen (ainakin toivon mukaan) kannattelevat.
- Kannattaa aloittaa verkostoituminen rohkeasti. Tutkimusprojektit ovat voineet saada alkunsa myös ihan vain kysymällä kiinnostavia ihmisiä kahville!
Mikä tutkijanuralla auttaa jaksamaan?
- Kiinnostus omaa tutkimusaihetta kohtaan voi parhaimmillaan vielä vaan kasvaa mitä enemmän aiheen parissa työskentelee. Näkökulmat voivat laajeta ja näkemys aiheesta avartua aina lisää.
- Yksinäisen tutkijuuden lisäksi on mahdollista päästä työskentelemään myös erilaisissa tutkimusyhteisöissä, joita esim. yliopisto profiloi ja hakee niille rahoitusta.
- Työskennellä voi lopulta useamman tutkimuksen parissa samaan aikaan, sekä monipuolisin tavoin. Kiinnostava esimerkki tästä saatiin Kari Korolaisen kautta, joka on esim. “Kadonnut kinnas ja muita tarinoita”-hankkeessa tehnyt sarjakuvaa tutkimuksen rinnalla.
Lopuksi tänne tämmöisenä loppukaneettinani mainittakoon ainakin se, että minusta tää oli Nefalta todella onnistunut tapahtuma, jonka toivon jäävän vuosittaiseksi jutuksi meille! Saahaan olla ylpeitä – ihanan monipuolisesti erilaisia puhujia ja oikeesti antoisaa & avartavaa sisältöä. Mun osalta lämmin kiitos Karhut työssä ja kaikille joiden avulla se järjestyi näin hienosti. Ja kiitos kans Karhut yössä, sillä jatkoilla Suvaksella oli meillä metkaa myös, saatiin pari vierasta ihan Turusta asti! Kiitos kaikki karhut, we love you.
Nyt kun jaarittelun makuun pääsin, niin olipas hienoa päästä kirjoittamaan eka oma tekstinsä Postmoderniin Nahkiaiseen! Jännittävää, mutta aika varmasti tulette kuulemaan minusta jatkossakin,
Anna & co. kiittää ja kuittaa.